Istun yksin, puisella penkillä
lapset kirmaavat keinujen ympärillä
Kuuluu hiekan rahinaa ja huudahduksia
iloisten lasten naurua ja kiljahduksia
Hymyilen hiukan edessä levittäytyvälle näkymälle
lasten riemua täynnä oleville kirkaikkalle kasvoille
Tunnen kuinka omassa rinnassanikin nauru alkaa pulppuamaan
ja mieleni tekee mukaan lasten kanssa riehumaan
Niin viaton ja suloinen, nuori vielä lapsi on
mitä tapahtuu joskus, on oikkuja kohtalon
Jokainen hetki on arvokas tavallaan
opettaa ja ohjaa meitä ajallaan
Koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tuollessaan
joten ei muuta kuin suoraa päätä elämää jatkamaan